Yritysblogi

Sunnuntai, Lokakuu 7, 2018, 15:12

Tässä blogissa avaan omakohtaisia kokemuksia yrittäjyydestä sekä kerron töistä, joita olen toteuttanut yrityksen nimissä. Blogissa olevat tekstit toimivat myös tietyllä tapaa materiaalipankkina tulevaisuutta varten. Blogiteksteihin pystyn palaamaan myöhemmin ja teksteissä säilyvät muistissa tehdyt työt.

Yrityksen rekisteröin jo elokuun puolivälissä, mutta varsinaisesti työt aloitin syyskuun 3. päivä. Yrityksen rekisteröinnin ja töiden aloittamisen välissä hoidin juoksevia asioita yritykseen liittyen sekä tein hankintoja niin ajoneuvon kuin työkalujenkin osalta. Toimitilan löysin elokuun loppupuolella. Toimitila löytyi hyvältä paikalta Kasarminmäen kupeesta, kävelymatkan päästä Kouvolan keskustasta. 

Syyskuun alussa kuumotukset olivat aika korkealla, sillä varmoja töitä ei ollut tiedossa kovinkaan montaa. Luottoa töiden löytymiseen kuitenkin löytyi ja erityisesti aktiivinen markkinointi loi uskoa tulevaan. Markkinoinnin kulmakivinä olen pitänyt toimivia kotisivuja, sosiaalista mediaa sekä yritysvierailuja. Tein vierailuja Porukkatalossa toimiviin yrityksiin ja yhdistyksiin sekä keskustan alueella toimiviin yrityksiin, joiden toiminta on jollain tavalla kosketuksissa huonekaluihin tai huonekalujen restaurointiin. Lisäksi kävin vierailemassa Verstas 24:ssä, jossa on mahdollista toteuttaa isommat projektit kuukausimaksua vastaan. Uskon, että tulen käyttämään tulevaisuudessa kyseisen verstaan palveluita, sillä siellä on kattavasti isompia puuntyöstökoneita, joita omalta pajalta ei löydy.

Hitaiden parin ensimmäisen viikon jälkeen alkoi töitä löytymään. Ensimmäisenä työtehtävänä restauroin tammisen Billnäs-tuolin. Tuoli oli aikanaan ollut puolustusvoimien omaisuutta, josta kertoi SA-leima tuolin pohjassa. Suurimpana ongelmana tuolissa olivat löystyneet liitokset, joista lähes jokainen piti liimata uudestaan. Ennen liitosten liimaamista, piti liitoksista poistaa vanhat liimajäämät. Liitosten liimaamisen jälkeen retusoin lakkapinnan vauriot sellakalla. Lisäksi puussa olevat pienet painaumat ja repeämät täytin sellakasta ja tammipuupölystä valmistetulla kitillä. Kitatut kohdat sävytin muun tuolin kanssa samaan sävyyn pähkinäpetsillä. 

Toinen syyskuun loppupuolella verstaalla toteutettu työ oli muutaman vuoden vanhan kulmasohvan lyhentäminen ja sohvan käsinojan siirtäminen sohvan toiseen päähän. Työstä mielenkiintoisen teki se, että verhoilun saralla omassa ammattitaidossani on eniten kehitettävää. Sohvan kohdalla helpoin vaihe oli purkaa verhoilu tarvittavilta osin, jotta sai sohvan rungon näkyviin. Runko oli valmistettu nykyiseen tyyliin vanerista ja mäntysoiroista. Runko oli kasattu hakasilla, joten rungon purkaminen ei tuottanut vaikeuksia. Sohvaa tarvitsi lyhentää 53 cm. Rungon lyhensin käsisahalla ja siirsin päädyssä olleen vanerin uuteen päätyyn. Vanerin kiinnitin hakasilla runkoon. Verhoilut leikkasin oikeaan muotoon ompelua varten. Ompeleet tein käsin, sillä en vielä ole hankkinut ompelukonetta verstaalle. Lisäksi suurin osa ompeleista olisi jokatapauksessa jouduttu tekemään käsin, sillä suurin osa verhoilukankaasta oli kiinni sohvassa koko prosessin ajan. 

Vaikein osuus työssä oli selkänojen rakentaminen sohvan toiseen päähän, johon siirtyi myös sohvan käsinoja. Selkänoja oli kovalevyä, joten sen saaminen tukevaksi oli haastavaa, koska selkänojassa olleet yhtenäiset soirot eivät riittäneet koko matkalle käsinojaan asti. Vahvistin selkänojaan tullutta jatkoa rakentamalla selkänojan sisään männystä tukipaloja, jotka ruuvasin kiinni runkoon ja kovalevyyn. Selkänojan kestävyyden varmistamisen jälkeen verhoilin jatko-osan ja kiinnitin käsinojan sohvan toiseen päähän. Runkojen verhoilun viimeistelyn jälkeen lyhensin sohvatyynyjä tarvittavan määrän. 

Sohvan osalta asiakas oli päätynyt sohvan muokkaamiseen omiin tarpeisiin sopivaksi uuden sohvan ostamisen sijaan. Nykyisillä käytetyillä sohvilla ei ole kovinkaan korkeaa jälleenmyyntiarvoa, mikäli kyseessä ei ole tyylihuonekalu. Tämän huonekalun osalta jälleenmyyntiarvoa ei juurikaan ole, koska samaista sohvaa saa huonekaluliikkeistä uutena. Asiakas myös halusi toimia kertakäyttökulttuuria vastaan ja muokkasi mieluummin vanhaa sohvaa sen sijaan, että olisi ostanut uuden sohvan. Kertakäyttökulttuurista pitäisi päästä muutenkin eroon ja tässä oli hyvä esimerkki siitä, miten sitä pystyy toteuttamaan omilla valinnoillaan.

Suurin ensimmäisen kuukauden aikana tullut työkokonaisuus on omakotitalon ikkunoiden restaurointi. Kyseinen omakotitalo on rakennettu 1930-luvulla ja ikkunat on uusittu 1970-luvulla. Ikkunoiden maalipinnan kerrosten perusteella ikkunoita ei ole maalattu kovinkaan montaa kertaa asentamisen jälkeen. Mielenkiintoisin yksityiskohta ikkunoissa on ulompien puitteiden materiaali. Ikkunoiden uloimmat puitteet on valmistettu tammesta, jota ei aikaisemmin ole tullut ikkunoissa vastaan. Kyseisessä omakotitalossa julkisivut on suojeltu, joten ikkunoiden restaurointi on ainoa kustannustehokas tapa kunnostaa ikkunat. Ikkunoiden restaurointi jatkuu kohteessa pitkälle ensi vuoden puolelle ja pyrin tekemään töitä 2-3 päivää viikossa, jotta aikaa jää myös muille töille verstaalla.

Kokonaisuutena ensimmäinen kuukausi on ollut positiivinen yllätys töiden määrän ja potentiaalisten asiakkaiden suhteen. Kyselyitä ja tarjouspyyntöjä tulee mukavasti ja töiden monipuolisuus on plussaa. Tästä on hyvä jatkaa kohti talvea.

 


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
Palvelun tuottaa Fokus-Visual
Intarsia & Restaurointi Roivas Copyright (c)2018, All Rights Reserved.