Blogi

Maanantai, Toukokuu 6, 2019, 13:06 | Ei kommentteja »

Huhtikuussa verstaalle tuotiin 1800-luvun loppupuolelta peräisin oleva pelipöydän kansi, jonka pintaviilu oli vaurioitunut sokkopuun elämisestä johtuen. Kannen vauriot olivat hyvin samankaltaisia, kuin keväällä 2018 tekemässäni opinnäytetyössä, josta voi lukea lisää Restaurointi-välilehdessä. Vaurioit oli aiheuttanut huonosti valmistettu sokkopuu. Pelipöydän kannen viilu on pyramidimahonkia ja alkuperäinen viilu sekä pintakäsittely säilytettiin restauroinnin yhteydessä. Vasemmalla kuva kannesta ennen restaurointia ja oikealla kuva restauroinnin jälkeen.

 Kannen halkeamaan liimattiin kuusilista, jolla saatiin pohja tasattua viilupaikkaa varten. Kuusi soveltuu hyvin halkeamien täyttöön, koska se on mäntyä hiukan pehmeämpi puulaji ja elää paremmin muun sokkopuun mukana. Listan päälle liimattiin uutta mahonkiviilua, jolla halkeama saatiin häivytettyä. Lisäksi kanteen liimattiin viilupaikkoja kohtiin, joissa viilu oli hävinnyt. Irtonaiset viilut kiinnitettiin kalaliimalla. Kaikki uusitut viilut petsattiin ennen lakkausta, jotta niistä saatiin lähelle saman sävyisiä kuin alkuperäisistä viiluista. Petsauksen jälkeen koko kansi puleerattiin sellakalla. Vasemmalla kuva kannen päädystä ennen restaurointia ja oikealla kuva restauroinnin jälkeen.

Kannen molempiin päätyihin oli liimattu tukilistat puskuliitoksella ja lista oli ajan kanssa päässyt elämään, jolloin pintaa liimattu viilu oli repeytynyt. Lista suoristettiin puristimella samaan tasoon muun kannen kanssa ja listan läpi porattiin puutappi, jotta lista ei jatkossa pääsisi elämään. Revennyt kohta viilusta poistettiin ja tilalle liimattiin uusi viilu. Liimauksen jälkeen viilu petsattiin ja lakattiin.

Toinen huhtikuussa restauroitu esine oli lipasto, josta poistettiin vanha vaurioitunut lakkapinta kannesta. Kansi petsattiin ja käsiteltiin uudestaan osmocolor-huonekaluvahalla asiakkaan toiveen mukaan. Vahalla käsiteltiin ainoastaan kannen pinta ja muut pinnat säilyivät lakattuina. Vaha valittiin pintakäsittelyaineeksi siksi, että se kestää paremmin kosteutta kuin useimmat lakat. Alla kuva lipastosta.

Huhtikuun hyvistä säistä johtuen pääsin myös jatkamaan syksyllä aloittamaani ikkunaprojektia ja kaikki ikkunat saatiin pintamaalattua. Ikkunoiden ulkosivut maalataan kesän aikana tumman ruskealla sävyllä ja samalla uusitaan osassa ikkunoita olleet ikkunakitit lasituksista.


Keskiviikko, Huhtikuu 3, 2019, 16:44 | Ei kommentteja »

Päädyin kirjoittamaan tähän blogitekstiin eri töistä sekä helmikuun että maaliskuun osalta. Tämä johtuu siitä, että helmikuu oli kovin hiljainen töiden osalta ja pääsin työstämään ainoastaan uusia puutarhakalusteita, joista ei yksinään blogiin kovinkaan paljon saa sisältöä. Alla olevassa kuvassa valmistuneita kalusteiden osia.

 

Kyseiset puutarhakalusteet valmistetaan kuusesta ja pintakäsittelyyn käytetään terassiöljyä, joka soveltuu myös ulkokalusteiden suojaamiseen. Kalusteet valmistettaan vanhan mallin pohjalta. Alkuperäinen kaluste on niin huonossa kunnossa, että sen kunnostaminen ei ole mahdollista, mutta osista saa hyvin mitat uusien osien valmistamiseen. Valmiista kalusteesta tulee kuvia vielä ennen kesää. Alla kuva kalusteiden osista ennen ja jälkeen pintakäsittelyn.

 

Maaliskuun puolella verstaalle tuotiin 1900-luvun puolivälin tienoilla valmistettu lipasto, jonka ovet ja vetolaatikoiden etusarjat oli viilutettu loimukoivulla ja eebenillä. Lipaston rungosta poistettiin tummaksi sävytetty lakka ja kansi petsattiin pähkinäpetsillä. Kannen lakkapinnassa oli myös kosteuden sekä silitysraudan aiheuttamia jälkiä. Jäljet hävisivät lakanpoiston yhteydessä. Lakanpoistoon käytettiin etanolia sekä maalinpoistoainetta. Lipasto kiillotettiin kauttaaltaan sellakalla.

Tummaksi sävytetty lakka poistettiin lipaston rungosta, jotta koivun syyt tulisivat paremmin esiin ja rungon väristä tulisi tasaisempi. Lipaston oviin hankittiin tyyliin sopivat avainkilvet kadonneiden tilalle. Lipasto oli yksi hienoimpia esineitä, joita verstaalla on päästy työstämään.

Loppukuusta vertsaalle tuotiin tamminen nojatuoli, jonka istuimen verhoilu oli kulunut puhki ja liitokset olivat löystyneet. Tuolin rakenne aiheutti hieman haasteita liitosten avaamisessa, koska muun muassa takajalat oli vahvistettu ruuveilla, joiden kantojen päälle oli tehty puutulpat.

Puutulpat porattiin pois ruuvien päältä, jotta ruuvit saatiin irti. Liitosten uudelleen liimaamisen yhteydessä ruuvattiin takajalkojen läpi menneet ruuvit takaisin paikalleen ja ruuvin kantojen päälle valmistettiin uudet puutulpat tammesta. Tuolin pintakäsittelyssä olleet värivaihtelut retusoitiin piiloon pähkinäpetsillä. Tuolin istuimen kangas ja pehmuste poistettiin ja tilalle laitettiin uusi pehmustekerros ja pintakankaan tilalle vaihdettiin tyyliin sopiva musta nahka.


Maanantai, Helmikuu 4, 2019, 15:31 | Ei kommentteja »

Tammikuussa valmistui useampi joulukuun puolella verstaalle saapuneista töistä. Ensimmäinen valmistunut työ oli punaisen pirttipöydän maalinpoisto. Pirttipöytä oli omistajan tutkimusten mukaan peräisin 1850-luvulta ja pysynyt koko ajan saman suvun omistuksessa. Työnä maalin poisto oli aika haastava, koska maalia oli paikoitellen paksuhkosti ja paikoin maali oli syvällä puussa. Suurin osa maalista poistettiin kuumailmapuhaltimella sulattamalla ja loput maalinpoistoaineella pehmentämällä. Maalinpoiston jälkeen pöytä käsiteltiin Osmocolorin TopOil -öljyvahalla.

Ompelukoneen toimintaongelmat saatiin myös selätettyä, joten K-keinutuoli valmistui myös vuoden alussa. Keinutuoli jouduttiin  kunnostamaan perusteellisesti, koska aikaisemman verhoilun yhteydessä ei oltu sidottu joustimia uudestaan. Joustinten vaihtamisen lisäksi liimattiin kaikki löystyneet liitokset uusiksi ja vaihdettiin tuolin täytteet uusiin. Vihreä keinonahka vaihdettiin Nevotexin mustaan nahkaan. Käsinojat ja jalakset kiillotettiin sellakalla.

1800-luvun talonpoikaistuolista poistettiin valkoinen maali sekä kaikki metalli, jota tuoliin oli ajan saatossa lisätty. Naulojen aiheuttamat vauriot korjattiin ja puusta valmistettiin paikkapaloja rikkoutuneen puun tilalle. Lisäksi vanhat kittaukset poistettiin ja korvattiin uudella puulla. Puupaikat retusoitiin pellavaöljystä ja pigmentesitä tehdyllä maalilla ja tuoli käsiteltiin kauttaaltaan puhtaalla pellavaöljyllä.

 

Verstaalle tuli laitettavaksi joulukuun puolella myös naulakko, joka oli kärsinyt huomattavista kosteusvaurioista. Naulakon maalipinta oli kauttaaltaan vaurioitunut ja paikoin maalia ei ollut jäljellä enää lainkaan. Naulakko puhdistettiin mäntysuopavedellä ja maalattiin pellavaöljystä ja pigmenteistä tehdyllä maalilla. Värisävyt pyrittiin toteuttamaan alkuperäisiä vastaavasti. 

Lisäksi tammikuun aikana lakattiin 1990-luvulta peräisin oleva mäntyinen pirttikalusto harmaalla kuultolakalla. Näin saatiin kaluston värisävy sopimaan paremmin uusitun keittiön värimaailmaan. 


Sunnuntai, Tammikuu 6, 2019, 18:13 | Ei kommentteja »

Joulukuussa verstaalle tuotiin kiinnostavia huonekaluja, joista vanhin on todennäköisesti peräisin 1800-luvulta. Talonpoikaistuolin iän pystyy päättelemään tuolin muotokielestä, materiaalien kuluneisuudesta ja liitosten rakenteesta. Ennen 1900-luvulla laajemmin käyttöön tulleiden tehokkaampien liimojen yleistymistä, huonekalujen tappiliitokset vahvistettiin sarjan läpi poratuilla puutapeilla. Tapit jäykistivät liitoksen ja tekivät huonekalusta vakaamman. 

Verstaalle tuodun tuolin kaikki liitokset olivat löystyneet ajan kuluessa ja tuolia oli vahvistettu muun muassa rautanauloilla ja tuolia kiertävällä metallivanteella.

Naulat on yksi huonoimmista mahdollisista korjausmenetelmistä, sillä naula rikkoo puuta upotessaan ja ruostuessaan naula lahottaa ympärillään olevaa puuainesta. Lisäksi tuoli oli maalattu valkoisella öljymaalilla ja kitattu huonosti. Tuolin restaurointi alkoi tuolin purkamisella osiin ja valkoisen maalin poistamisella. Maalin poistaminen onnistui siklaamalla eikä alempi maalikerros vaurioitunut, koska valkoinen maali oli huonosti kiinnittynyt alempaan maalikerrokseen. Maalinpoiston jälkeen tehtiin osille tarvittavat puukorjaukset, joita tuli useita naulojen aiheuttamista vaurioista johtuen. Tuolin kasaamisen jälkeen veistettiin liitoksiin uudet tapit vahvistamaan liitoksia. Tuolin kasaamiseen käytettiin nahkaliimaa. Vahvistaviin tappeihin ei laitettu liimaa, jotta ne olisi helppo irrottaa tulevaisuudessa, kun liitosten uudelleen liimaaminen tulee ajankohtaiseksi. Lopuksi tuolissa olevat naulanreiät kitattiin sellakasta ja puupölystä tehdyllä kitillä, puukorjaukset retusoitiin pellavaöljyllä ja pigmenteillä ja alkuperäinen ootraus elvytettiin pellavaöljyllä.

Toinen tuolin kanssa samaan aikaan verstaalle tuotu esine oli seinälle sijoitettava naulakko, jonka pinnassa oleva maali oli lohkeillut osittain irti ja puuosien liitokset irtoilleet. Liitosten aukeaminen johtui puun elämisestä johtuvasta vääntymisestä.

Liitoksia oli tuettu ennenkin ruuveilla naulakon taustapuolelta, joten osa ruostuneista ruuveista irrotettiin ja korvattiin uusilla. Lisäksi liitoksiin laitettiin liimaa varmistamaan liitosten pitävyys. Yksi sorvattu koriste puuttui naulakosta, joten puuttuvan koristeen tilalle veistettiin vastaava uusi koriste. Lisäksi toisen sivunn koristelista puuttui, joten sen tilalle valmistettiin uusi, joka kiinnitettiin puutapeilla. Maalipinnat puhdistettiin kauttaaltaan ennen uutta pellavaöljymaalikerrosta. Puhdistukseen käytettiin mietoa mäntynestesaippualiuosta. Maalausta varten pellavaöljystä ja pigmenteistä sekoitettiin alkuperäistä vastaavat sävyt joilla pinnat maalattiin. Pellavaöljyn sekaan lisättiin muutama pisara tärpättiä nopeuttamaan öljyn kuivumista. Naulakon ripustuskoukut vaihettiin uusiin, sillä koukut olivat todella ruosteessa ja yksi koukuista oli katkennut. 

Kolmas esine joulukuussa oli punaiseksi maalattu pirttipöytä, jonka maali tuli poistaa kauttaaltaan ja puhtaat puupinnat käsitellä öljyvahalla.

Pirttipöydän paksuin maalikerros poistettiin kuumailmapuhaltimella ja kaapimalla pehmennyt maali puupinnasta. Tämän jälkeen pinnasta poistettiin maalia maalinpoistoainetta apuna käyttäen. Lopuksi pinnat viimeisteltiin siklillä, hiomapaperilla ja tarvittaessa käsihöylällä. Kaikkea punaista ei ollut mahdollista poistaa puusta, johtuen männyn huokoisuudesta, kuluneesta puupinnasta, joka oli maalattu sekä pöydän saamista kolhuista. Pinta käsiteltiin Top oil öljyvahalla, joka soveltuu hyvin keittiötasojen ja pöytien pintakäsittelyksi sen likaa ja kosteutta hylkivien ominaisuuksien takia.

K-keinutuolin viimeistely on viivästynyt ompelukoneen reistailusta johtuen. Valmiita kuvia töistä tulee tammikuun blogitekstiin sekä yrtyksen sosiaalisen median kanaviin. Hyvää alkavaa vuotta kaikille!


Perjantai, Joulukuu 7, 2018, 17:46 | Ei kommentteja »

Marraskuun mielenkiintoisin työ oli K-keinutuoli, joka oli verhoiltu vihreällä keinonahkalla. Keinonahka oli laitettu suoraan vanhan verhoilukankaan päälle eikä joustimia oltu sidottu uudestaan verhoilun yhteydessä. Koska joustimia ei oltu vaihdettu tai sidottu uudelleen, jouduttiin keinutuoli purkamaan perustuksia myöten. Verhoilun purkamisen jälkeen ensimmäinen työvaihe oli liimata löystyneet liitokset ja uusia istuimen pohjan katkenneet rautalangat. Rautalankojen päälle asetettiin juuttikangas, jonka päälle laitettiin uudet joustimet. Joustimet solmittiin kiinni rautalankoihin juuttikankaan läpi. Tämän jälkeen joustimet sidottiin oikeaan asentoon.

Joustinten sitomisen jälkeen joustinten päälle ommeltiin pellavakangas. Pellavakankaan sijaan olisi voinut käyttää juuttikangasta mutta pellavakangas on kestävämpää. Pellavakankaaseen ommeltiin täytelenkit, joiden alle laitettiin perustäyte. Perustäytteenä käytettiin pöyhittyä meriheinää, josta siivottiin kovimmat roskat pois. 

Meriheinän päälle pingotettiin juuttikangas, joka ommeltiin kaksipäisellä neulalla kiinni täytteeseen ja täytteen alla olevaan pellavakankaaseen. Täytteen sitomisen jälkeen juuttikankaan reunojen alle laitettiin lisää meriheinää ja istuimen reunat ommeltiin oikeaan muotoon käyräneulalla ja purjelangalla. Juuttikankaaseen ommeltiin lenkit uudelle täytekerrokselle. Täyte tehtiin meriheinästä, jonka päälle laitettiin vanukerros. Vanun päälle ommeltiin liinauskangas, jonka päälle tulee uusi nahkaverhoilu. Varsinainen nahkaverhoilu tehdään joulukuun puolella. Verhoilussa suurena apuna on toiminut Perinteinen verhoilu -kirja, jossa opastetaan yksityiskohtaisesti erilaiset verhoilun työvaiheet, verhoilussa käytettävät solmut sekä verhoilumateriaalit. Kirjan ovat kirjoittaneet Sari Hakala, Esko Kukkakallio ja Pirjo Ylönen.

Mustalla nahalla verhoiltavaksi tuli myös pieni jakkara matalalla selkänojalla. Marraskuussa verstaalle tuli maalattavaksi valkoinen ruokapöytä, joka maalattiin hiukan keltaiseen taittavalla valkoisen sävyllä. Pöydän kolhut kitattiin nahkaliimasta ja liidusta tehdyllä kitillä ennen maalausta. Marraskuun puolella sain myös hankittua verstaalle Yamaton saumurin ja Brotherin valmistaman ompelukoneen, jotka mahdollistavat isompien verhoilujen tekemisen tulevaisuudessa.

 


Palvelun tuottaa Fokus-Visual
Intarsia & Restaurointi Roivas Copyright (c)2018, All Rights Reserved.