Restaurointi
Restaurointi
Restauroinnilla tarkoitetaan huonekalun palauttamista alkuperäiseen loistoonsa. Käytännössä täysin alkuperäiseen kuntoon saattaminen on mahdotonta, koska kaikki materiaalit kuluvat ikääntyessään. Ikääntymistä aiheuttavat muun muassa auringonvalo ja ilmankosteuden vaihtelut.
Käytännössä restauroinnissa päästään parhaaseen lopputulokseen käyttämällä perinteisiä ja mahdollisuuksien mukaan alkuperäistä vastaavia materiaaleja. Perinteiset materiaalit ovat usein käyttäjäystävällisempiä ja helpommin poistettavissa olevia kuin nykyaikaiset liimat ja maalit. Kaikkia alkuperäisiä materiaaleja ei tietenkään ole saatavilla nykyään. Näihin lukeutuvat muun muassa hyvin uhanalaiset trooppiset puulajit, joita käytettiin vielä 1900-luvun alkupuolella. Seuraavaksi esittelen 1800-luvun puolivälistä peräisin olevan ja tyylillisesti myöhäisempireä edustavan korttipelipöydän restaurointia.
Pöytä ennen restaurointia
Pelipöytä oli päässyt melko huonoon kuntoon ennen restaurointia. Suurimpina ongelmina pöydässä olivat huonosti valmistettu sokkopuu (halvempi puumateriaali, jonka pintaan puuviilu liimataan), joka oli päässyt ajansaatossa elämään. Sokkopuun elämisestä johtuen pinnassa ollut mahonkiviilu oli päässyt halkeamaan useasta kohtaa ja kannen vihreä verka repeytymään. Pöydän jalassa oli monin paikoin käytöstä johtuneita kulumia. Jalan pintakäsittelyä oli myös paikoin paikkailtu punaiseksi sävytetyllä lakalla.
Kannen repeytynyt viilu
Kuvassa näkyy pöydän kannen reunassa ollut viilu, joka on pahoin repeytynyt sokkopuun elämisestä johtuen. Kuvan tapauksessa siistiin lopputulokseen pääsemiseksi oli poistettava rikkoutunut viilu ja vahvistettava alla olevaa sokkopuuta, jotta puun vääntymistä ei tapahtuisi tulevaisuudessa. Kuvassa oikealla näkyy vanhempi viilupaikkaus.
Kannen viilun uusiminen
Sokkopuun korjaamisen jälkeen liimattiin kannen sivuihin uudet viilut. Viilujen liimaamiseen käytettiin nahkaliimaa, jolla viilut oli alunperinkin liimattu. Kanteen sopivaa viilun vahvuutta ei ollut valmiina, joten viilu sahattiin paksummasta lankusta vannesahalla ja höylättiin käsin oikeaan vahvuuteen. Kuvassa vaaleampi viilu on uusittu osa ja oikealla näkyy alkuperäinen ehjänä säilynyt viilu. Sävyero viilujen välillä johtuu siitä, että ne ovat eri mahonkilajikkeita. Viilujen väri tasattiin petsaamalla ne saman sävyisiksi ennen lakkaamista.
Restauroitu pelipöytä
Kannen verka vaihdettiin uuteen viilukorjausten valmistuttua. Jalan kulumat paikattiin ja viilutettiin uudestaan. Lakkapinnassa olleet sävyerot korjattiin poistamalla sävytetyt lakat ja petsaamalla puupinnat saman sävyisiksi. Viimeisenä pintakäsittelynä käytettiin sellakkaa. Ylemmässä kuvassa olevaa kannen vääntymistä ei täysin pystytty korjaamaan ja ainoa keino kannen saamiseksi täysin suoraksi olisi ollut uuden sokkopuun valmistaminen. Mikäli sokkopuu olisi uusittu, ei alkuperäisiä viiluja olisi voitu säästää siinä laajuudessa, kuin sokkopuun säilyttämisen yhteydessä pystyttiin.