Yritysblogi
Marraskuun mielenkiintoisin työ oli K-keinutuoli, joka oli verhoiltu vihreällä keinonahkalla. Keinonahka oli laitettu suoraan vanhan verhoilukankaan päälle eikä joustimia oltu sidottu uudestaan verhoilun yhteydessä. Koska joustimia ei oltu vaihdettu tai sidottu uudelleen, jouduttiin keinutuoli purkamaan perustuksia myöten. Verhoilun purkamisen jälkeen ensimmäinen työvaihe oli liimata löystyneet liitokset ja uusia istuimen pohjan katkenneet rautalangat. Rautalankojen päälle asetettiin juuttikangas, jonka päälle laitettiin uudet joustimet. Joustimet solmittiin kiinni rautalankoihin juuttikankaan läpi. Tämän jälkeen joustimet sidottiin oikeaan asentoon.
Joustinten sitomisen jälkeen joustinten päälle ommeltiin pellavakangas. Pellavakankaan sijaan olisi voinut käyttää juuttikangasta mutta pellavakangas on kestävämpää. Pellavakankaaseen ommeltiin täytelenkit, joiden alle laitettiin perustäyte. Perustäytteenä käytettiin pöyhittyä meriheinää, josta siivottiin kovimmat roskat pois.
Meriheinän päälle pingotettiin juuttikangas, joka ommeltiin kaksipäisellä neulalla kiinni täytteeseen ja täytteen alla olevaan pellavakankaaseen. Täytteen sitomisen jälkeen juuttikankaan reunojen alle laitettiin lisää meriheinää ja istuimen reunat ommeltiin oikeaan muotoon käyräneulalla ja purjelangalla. Juuttikankaaseen ommeltiin lenkit uudelle täytekerrokselle. Täyte tehtiin meriheinästä, jonka päälle laitettiin vanukerros. Vanun päälle ommeltiin liinauskangas, jonka päälle tulee uusi nahkaverhoilu. Varsinainen nahkaverhoilu tehdään joulukuun puolella. Verhoilussa suurena apuna on toiminut Perinteinen verhoilu -kirja, jossa opastetaan yksityiskohtaisesti erilaiset verhoilun työvaiheet, verhoilussa käytettävät solmut sekä verhoilumateriaalit. Kirjan ovat kirjoittaneet Sari Hakala, Esko Kukkakallio ja Pirjo Ylönen.
Mustalla nahalla verhoiltavaksi tuli myös pieni jakkara matalalla selkänojalla. Marraskuussa verstaalle tuli maalattavaksi valkoinen ruokapöytä, joka maalattiin hiukan keltaiseen taittavalla valkoisen sävyllä. Pöydän kolhut kitattiin nahkaliimasta ja liidusta tehdyllä kitillä ennen maalausta. Marraskuun puolella sain myös hankittua verstaalle Yamaton saumurin ja Brotherin valmistaman ompelukoneen, jotka mahdollistavat isompien verhoilujen tekemisen tulevaisuudessa.
Lokakuu sujui pitkälti omakotitalon ikkunoiden parissa. Lokakuun lämmin sää suosi ikkunoiden kunnostamista ja suurin osa ikkunoista sai pohjamaalin pintaan. Mielenkiintoa projektissa lisää ikkunoiden vaihteleva kunto sen mukaan, millä seinustalla ikkunat sijaitsevat. Maalipinta on huonoimmassa kunnossa rakennuksen aurinkoisella sivustalla sijaitsevissa ikkunoissa. Joidenkin ikkunoiden karmeja piti, maalinpoiston jälkeen, hiukan höylätä, jotta kaikkein jäykimmät ikkunat pystyy jatkossa avaamaan helpommin. Ikkunoiden puitteissa oli myös jälkiä työkaluista, joilla ikkunoita on jouduttu vääntämään auki ikkunoiden jäykkyydestä johtuen. Työkalujen jättämät jäljet olivat helposti kitattavissa ennen pohjamaalausta.
Lokakuu oli verstaalla hiukan hiljaisempi, mutta pääsin silti toteuttamaan muutaman työn myös siellä. Yksinkertaisin työ oli kolmen lyhyehkön penkin maalaus, joka sujui ongelmitta. Toisena työnä toteutettiin säilytysrasia korttipakalle ja arpakuutiolle. Toiveena oli, että rasia olisi taskuun sopiva ja helposti mukana kulkeva. Rasian kanteen tehtiin intarsialla taistelupioneerien tunnuksen, jossa on ristissä varsikäsikranaatti ja kenttälapio.
Rasia on valmistettu pähkinäpetsatusta koivusta ja kansi on viilutettu pähkinäviilulla. Kannen kuva on tehty tervaleppä- ja koivuviilusta. Pintakäsittelynä rasiassa on käytetty sellakkaa ja sisäpuoli on verhoiltu mustalla kankaalla.
Kolmas verstaalla toteutettu työ oli Junghansin uusrenessanssiseinäkello. Seinäkellosta oli irronnut osia kolhimisen seurauksena. Kaikki osat olivat kuitenkin tallella ja mahdollista liimata paikalleen. Liimaamiseen käytettiin kalaliimaa.
Suurin työ kellon restauroinnissa oli kellon puhdistus ja kiillotus. Kello on valmistettu männystä, joka on osin ootrattu ja osin viilutettu mahongilla. Pintakäsittely on sellakkaa. Kelloa on säilytetty pitkään puhdistamatta, joten siihen oli pinttynyt runsaasti likaa. paikoin likaa oli niin paljon, ettei alla ollut ootraus näkynyt lainkaan. Puhdistukseen käytettiin mietoa mäntysuopaliuosta ja teräsviillaa. Puhdistusprosessin aikana täytyi olla varovainen, jotta ei hankaamalla vaurioittanut likakerroksen alla ollutta lakkapintaa ja ootrausta. Erityisesti ootraus on herkkä liialliselle hankaamiselle. Pinnan puhdistuksen jälkeen kellosta retusoitiin pigmenteillä sävytetyllä sellakalla kolhiutuneet kohdat ja pinta kiillotettiin tullolla. Lakkaa varottiin lisäämästä liikaa, sillä kellosta ei ollut tarkoitus tehdä uuden näköistä.
Toisen kuukauden aikana pääsin hakemaan ensimmäisen starttirahaerän, sillä starttirahan maksatus tulee hakea takautuvasti. Starttiraha maksetaan henkilökohtaiselle tilille ja on tarkoitettu omiin elinkustannuksiin, kuten vuokranmaksuun. Lisäksi sain yritystilille ensimmäiset verovähennykset yrityksen perustamiskuluista. Lokakuussa tuli enemmän laskutettavia euroja kuin hankintakuluja, joten marraskuun puolella maksan myös ensimmäiset arvonlisäverot valtiolle. Omaa toimintaani on huomattavasti helpottanut luotettava kirjanpitäjä, jolta pystyn kysymään epäselvistä asioista ja joka hoitaa yrityksen kirjanpidon oikein. Kirjanpitäjä säästää minulta sekä hermoja että aikaa, jonka pystyn käyttämään tehokkaammin töiden tekemiseen.
Tässä blogissa avaan omakohtaisia kokemuksia yrittäjyydestä sekä kerron töistä, joita olen toteuttanut yrityksen nimissä. Blogissa olevat tekstit toimivat myös tietyllä tapaa materiaalipankkina tulevaisuutta varten. Blogiteksteihin pystyn palaamaan myöhemmin ja teksteissä säilyvät muistissa tehdyt työt.
Yrityksen rekisteröin jo elokuun puolivälissä, mutta varsinaisesti työt aloitin syyskuun 3. päivä. Yrityksen rekisteröinnin ja töiden aloittamisen välissä hoidin juoksevia asioita yritykseen liittyen sekä tein hankintoja niin ajoneuvon kuin työkalujenkin osalta. Toimitilan löysin elokuun loppupuolella. Toimitila löytyi hyvältä paikalta Kasarminmäen kupeesta, kävelymatkan päästä Kouvolan keskustasta.
Syyskuun alussa kuumotukset olivat aika korkealla, sillä varmoja töitä ei ollut tiedossa kovinkaan montaa. Luottoa töiden löytymiseen kuitenkin löytyi ja erityisesti aktiivinen markkinointi loi uskoa tulevaan. Markkinoinnin kulmakivinä olen pitänyt toimivia kotisivuja, sosiaalista mediaa sekä yritysvierailuja. Tein vierailuja Porukkatalossa toimiviin yrityksiin ja yhdistyksiin sekä keskustan alueella toimiviin yrityksiin, joiden toiminta on jollain tavalla kosketuksissa huonekaluihin tai huonekalujen restaurointiin. Lisäksi kävin vierailemassa Verstas 24:ssä, jossa on mahdollista toteuttaa isommat projektit kuukausimaksua vastaan. Uskon, että tulen käyttämään tulevaisuudessa kyseisen verstaan palveluita, sillä siellä on kattavasti isompia puuntyöstökoneita, joita omalta pajalta ei löydy.
Hitaiden parin ensimmäisen viikon jälkeen alkoi töitä löytymään. Ensimmäisenä työtehtävänä restauroin tammisen Billnäs-tuolin. Tuoli oli aikanaan ollut puolustusvoimien omaisuutta, josta kertoi SA-leima tuolin pohjassa. Suurimpana ongelmana tuolissa olivat löystyneet liitokset, joista lähes jokainen piti liimata uudestaan. Ennen liitosten liimaamista, piti liitoksista poistaa vanhat liimajäämät. Liitosten liimaamisen jälkeen retusoin lakkapinnan vauriot sellakalla. Lisäksi puussa olevat pienet painaumat ja repeämät täytin sellakasta ja tammipuupölystä valmistetulla kitillä. Kitatut kohdat sävytin muun tuolin kanssa samaan sävyyn pähkinäpetsillä.
Toinen syyskuun loppupuolella verstaalla toteutettu työ oli muutaman vuoden vanhan kulmasohvan lyhentäminen ja sohvan käsinojan siirtäminen sohvan toiseen päähän. Työstä mielenkiintoisen teki se, että verhoilun saralla omassa ammattitaidossani on eniten kehitettävää. Sohvan kohdalla helpoin vaihe oli purkaa verhoilu tarvittavilta osin, jotta sai sohvan rungon näkyviin. Runko oli valmistettu nykyiseen tyyliin vanerista ja mäntysoiroista. Runko oli kasattu hakasilla, joten rungon purkaminen ei tuottanut vaikeuksia. Sohvaa tarvitsi lyhentää 53 cm. Rungon lyhensin käsisahalla ja siirsin päädyssä olleen vanerin uuteen päätyyn. Vanerin kiinnitin hakasilla runkoon. Verhoilut leikkasin oikeaan muotoon ompelua varten. Ompeleet tein käsin, sillä en vielä ole hankkinut ompelukonetta verstaalle. Lisäksi suurin osa ompeleista olisi jokatapauksessa jouduttu tekemään käsin, sillä suurin osa verhoilukankaasta oli kiinni sohvassa koko prosessin ajan.
Vaikein osuus työssä oli selkänojen rakentaminen sohvan toiseen päähän, johon siirtyi myös sohvan käsinoja. Selkänoja oli kovalevyä, joten sen saaminen tukevaksi oli haastavaa, koska selkänojassa olleet yhtenäiset soirot eivät riittäneet koko matkalle käsinojaan asti. Vahvistin selkänojaan tullutta jatkoa rakentamalla selkänojan sisään männystä tukipaloja, jotka ruuvasin kiinni runkoon ja kovalevyyn. Selkänojan kestävyyden varmistamisen jälkeen verhoilin jatko-osan ja kiinnitin käsinojan sohvan toiseen päähän. Runkojen verhoilun viimeistelyn jälkeen lyhensin sohvatyynyjä tarvittavan määrän.
Sohvan osalta asiakas oli päätynyt sohvan muokkaamiseen omiin tarpeisiin sopivaksi uuden sohvan ostamisen sijaan. Nykyisillä käytetyillä sohvilla ei ole kovinkaan korkeaa jälleenmyyntiarvoa, mikäli kyseessä ei ole tyylihuonekalu. Tämän huonekalun osalta jälleenmyyntiarvoa ei juurikaan ole, koska samaista sohvaa saa huonekaluliikkeistä uutena. Asiakas myös halusi toimia kertakäyttökulttuuria vastaan ja muokkasi mieluummin vanhaa sohvaa sen sijaan, että olisi ostanut uuden sohvan. Kertakäyttökulttuurista pitäisi päästä muutenkin eroon ja tässä oli hyvä esimerkki siitä, miten sitä pystyy toteuttamaan omilla valinnoillaan.
Suurin ensimmäisen kuukauden aikana tullut työkokonaisuus on omakotitalon ikkunoiden restaurointi. Kyseinen omakotitalo on rakennettu 1930-luvulla ja ikkunat on uusittu 1970-luvulla. Ikkunoiden maalipinnan kerrosten perusteella ikkunoita ei ole maalattu kovinkaan montaa kertaa asentamisen jälkeen. Mielenkiintoisin yksityiskohta ikkunoissa on ulompien puitteiden materiaali. Ikkunoiden uloimmat puitteet on valmistettu tammesta, jota ei aikaisemmin ole tullut ikkunoissa vastaan. Kyseisessä omakotitalossa julkisivut on suojeltu, joten ikkunoiden restaurointi on ainoa kustannustehokas tapa kunnostaa ikkunat. Ikkunoiden restaurointi jatkuu kohteessa pitkälle ensi vuoden puolelle ja pyrin tekemään töitä 2-3 päivää viikossa, jotta aikaa jää myös muille töille verstaalla.
Kokonaisuutena ensimmäinen kuukausi on ollut positiivinen yllätys töiden määrän ja potentiaalisten asiakkaiden suhteen. Kyselyitä ja tarjouspyyntöjä tulee mukavasti ja töiden monipuolisuus on plussaa. Tästä on hyvä jatkaa kohti talvea.